In sickness and in health

Perjantain meikkikoettelemuksista ja siitä stressihelpotuksen aiheuttamasta lauantai-aamun hedari-flunssasta melkein takaisin lähtöasetelmiin palautuneena voin sunnuntai-illan viettää kivasti tee-kupposen äärellä ja rentoutua. IHANAA!
Lähdin eilen aivan extempore-reissulle Jumboon, tukka vähintään likaisuutta enteilevänä dry shampoon taltuttamana ja naama BB-voiteeseen kätkettynä, että 61-bussissa suorastaan kihisin miten kivaa kun voi vaan tulla ja mennä miten huvittaa kun julkisetkin toimii (ei sillä että ne olisi aikataulussaan, mutta vie paikasta a paikkaan b ilman liioiteltuja kävelymatkoja)

Keskustaan kaffe-treffeille lähtiessä olin enempi epäilevä miten kunto riittää Kampin kulmille, mutta niin vaan pienellä panadolmilligramman helpottamalla päänsäryllä saavuttiin päämäärään mbar:iin ja loput särystä lähtikin soijalaten myötä. Haasteita oli saatava lisää ja sisko oli sopivasti asemissa Jumbossa, niin siitä se sitten lähti, ja illalla 8 aikaan huomasinkin hölkkääväni Vantaanjoen varrella.
Go Krisse, Go!

Inhoan eniten näitä epämääräisiä flunssa-aaltoja pitkittyvine jälkioireineen, joiden takia ei silti halua jäädä makaamaan sängynpohjalle vain siksi että pitäisi. Tällaisina hetkinä alkaa miettimään millaista on olla terve kun normaali askeltaminen ei aiheuta tuskanhikoilua tai väsytä kroppaa, ja kamalinta on kun ei voi varmuudella sanoa milloin viimeksi on oikeastaan tuntenut olonsa terveeksi.
Nyt kuitenki on olo sellainen, että huomisia Dancehall treenjä en jätä välistä, tahtoo tanssia, hyvän mielen, pikajuoksijan pehvan ja kapean vyötärön (yeah, like you're ever gonna get it!).
Pitää olla tavoitteita ; >

Paranemisia ja treeni-iloa sitä kaipaaville,
so long!

choose your side

 

 

perjantai-illan tukkapohdintoja, no desicions made yet..

                                                                                                        pics stolen from Google



elvytys

Uudet tuulet puhaltaa, ja eikai mikää ihmekkään kun edellisen tekstin 2 vuotispäivä on ihan tässä hollilla. Samalla se tarkoittaa että Lontoon paluusta on ihan yhtä kauan aikaa. How time flies when you're having fun?
Kieltämättä mä oon lukion jälkeen ottanu elämäni paremmin käsittelyyn ja jopa tehnyt jotain sen eteen että viihtyisin, en hakenut kouluun heti palattuani vaan hankkiuduin töihin, jota tosin vihasin, mutta raha motivaattorina niin en paljoa ruikuttanu. Viime kesän tienoilla, kun rahaakin sitten oli, tein radikaalimman ratkaisun ja vaihdoin täysin työympäristöä ja ilman mitään jatkosuunnitelmaa menin 2kk kesätöihin varastolle josta lähdin pikavisiitille Lontooseen vanhoille hoodeille vain palatakseni takaisin varastohommiin ja loppu onkin historiaa. Mä viihdyin niin kauan että keväällä kun sain opiskelupaikan IMC:ltä mä en meittiny hetkeäkään otanko paikan.
Now I'm feelin' good, tää on kallis matka meikkauksen pariin mutta täysin sen ja kaikien muun kitumisen arvoista.
En uskalla luvata mitään postauksien tulvaa tästä eteenpäin, but i'll do my best. Luulen tietäväni ainakin yhden joka ilahtuis siitä :D

Departed

 See you later, alligator!

i feel

Kaikki kamat on melkein survottu laukkuun, se ei tosin näytä kovin terveeltä tapaukselta kun kaikki osat pullistelee et hiukan pelottaa.. Ärsyttää kun rahaaki on vielä eikä tarvis säästellä, ni sit on tällanen sijotusongelma :( Bongasin nimittäin urban outfittersin sivuilta aika herkullisen kenkäparin ja on fiilis sellainen etten poistu maasta ilman niitä!
Nyt kun vaatehuone kaikuu tyhjyyttään eikä pöydälläkään läppärin vieressä notku muutakun passi, kovalevy ja vesilasi niin tuntuu vähän kolkolta, kun olis huoneessa joka tosiaan ei ole mun. Tähän mennessä oon kerenny miettiä miten ahdas mun suomi-huone on tähän verrattuna ja miten siitä kämpästä pääsee ulos 10x nopeempaa kuin täällä, suomen pelottavia busseja joilla en koskaan kulje, kalliita junalippuja.. jostain syystä kaikki huonot puolet on nyt mielessä ja asia mikä masentaa eniten on duunipaikan etsiminen, tai ei edes se etsiminen vaan se että vaikka hakee kuinka moneen paikkaan tahansa niin ne ei ikinä valitse mua sinne kun ei ole työkokemusta.. muusta kuin laitoshuoltaja duunista joka ei houkuttele pätkääkään.
Tästähän vois piirtää sarjakuvan musta laiturinnokassa hyppäämässä mereen mutta veden sijaan iskeydyn läjään paskaa.. tää luultavasti kuvaa juuuri niin täydellisesti tätä suomeen siirtymistä, sitä miten kauan kestää että "iskeydyn paskaan", viikko vai kaksi, en tiedä..
saa nähdä..